RUNOJALAT
Antiikista omaksutut metrit (saks. Klang-Füsse; suom. runojalat) olivat keskeinen osa säveltämistä. Matthesonin (1739) mukaan niitä oli 2-, 3- ja 4-tavuisia (– tarkoittaa pitkää tavua, v lyhyttä tavua):
1) spondee – –
2) pyrrhikus v v
3) jambi v –
4) trokee – v
5) daktyyli – v v
6) anapesti v v –
7) molossus – – –
8) tribrakhus v v v
9) bakkhius – – v
10) kretikus – v –
11) palimbakkhius – – v
12) amfibrakhus v – v
13) 1. peon – v v v
14) 2. peon v – v v
15. 3. peon v – v v
16. 4. peon v v v –
17. 1. epitritus v – – –
18. 2. epitritus – v – –
19. 3. epitritus – – v –
20. 4. epitritus – – – v
21. joonikus (a majori) – – v v
22. joonikus (a minori) v v – –
23. antispastus v – – v
24. koriambus – v v –
25. prokeleumatikus v v v v
26. dijambi v – v –
27. ditrokee – v – v
28. dispondee – – – –
Mattheson antaa näistä kaikista esimerkit (II, 6, §. 6.–§. 48.).
1800-luvun musiikinhistoria 